15. marraskuuta 2012

Valkoinen kuningatar

Kuva: Bazar

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar
Kustantaja: Bazar 2011
Isbn: 978-952-563-7250
450 s.

Englanti, 1464. Lumoavan kaunis leskiäiti Elisabet Woodville on menettänyt omaisuutensa kuolleen aviomiehensä sukulaisille. Ainoa ihminen, joka häntä voi auttaa, on Englannin nuori kuningas Edvard IV. Elisabetin on saatava kuninkaan huomio keinolla millä hyvänsä. 

Suunnitelma onnistuu yli odotusten: Elisabet ja Edvard rakastuvat ja menevät naimisiin. Elisabet muuttaa perheineen Lontooseen kuninkaan hoviin huolimatta hoviväen järkytyksestä ja vastalauseista. Osa aatelistosta ei hyväksy Elisabetia ja alkaa välittömästi juonitella tämän pään menoksi. Elämä kuninkaan puolisona ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii jo kymmenettä vuotta ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta.


Teksti: Bazar


Hmm, mitähän tästä kirjasta oikein sanoisi? Se kyllä kuljetti mukanaan ja sen verran kiinnostuin Elisabetin tarinasta, että halusin lukea sen loppuun. Kiinnostusta lisäsi hahmon perustuminen oikeasti olemassa olleeseen historialliseen henkilöön. Tarina on sekoitus faktaa ja fiktiota. Kirjailija on uskottavasti paikannut faktojen aukot fiktiolla.

Mutta, kirjallisesti tämä teos ei minun mielestäni loistanut. Henkilöt jäivät kaikki aika ohuiksi. En oikein päässyt kehenkään kunnolla sisälle. He jäivät etäisiksi. Myös kerronnassa vaivasi jokin. Välillä tuntui, että tarina laukattiin läpi. Tapahtumiin ei syvennytä, ympäristöä kuvata. Kuningas lähtee sotaan ja jo seuraavalla aukeamalla palaa takaisin. Mietin monessa kohtaa minkälaisella raketilla he tuohon aikaan kulkivat. Jo pitkien välimatkojen taittaminen hevosella vie aikaa, siihen taistelu päälle. Ja kun kaikki tuo selvitettiin parissa kappaleessa, jäi minulle väistämättä hätäinen kuva. Syvällisempi kuvaaminen olisi paikoin tehnyt kutaa ja hidastanut tarinan läpi laukkaamisen tunnetta.

Toisinaan taas hieman luettelomaisesti kuvattiin sukulaissuhteita ja ketä suositaan kenenkin kustannuksella ja miksi. Paikoin kirja tuntuikin vain luettelolta henkilöistä ja heidän arvonimistään. Nämä taatusti perustuivat historialliseen faktaan, mutta kaikkia hahmoja ei juonen kannalta olisi ollut tarpeellista luetteloida. Henkilöiden samankaltaiset (Edvard ja Edward) ja jopa samat nimet sotkivat allekirjoittanutta toisinaan pahasti. Tämäkin toki johtui tarinan perustumisesta todellisiin ihmisiin, mutta tarinan seuraamista se paikoin häiritsi.

Sinänsä kelvollinen kirja. Saatan minä kirjailijan toiseenkin teokseen jossain kohtaa tutustua. Mutta ei tämä oikein kärkikastiin yllä mitenkään. Minua häiritsi kerronta liikaa, jotta kirjasta pystyisin sen suuremmin innostumaan.

Kerrottakoon jälleen vastapainoksi, että Kirjamielellä-blogissa ja Kirjakirppu ovat pitäneet allekirjoittanutta enemmän tästä kirjasta.
Minun arvioni: välipalakirja

2 kommenttia:

  1. Minäkään en suuremmin nauttinut tästä kirjasta. Aivan liian hurjaa etenemistä minun makuuni ja minustakin henkilöt jäivät etäisiksi! En itse aio näillä näkymin lukea jatko-osia. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olisi ollut kyllä kaikki ainekset hyvään kirjaan, muttei tosiaan onnistunut hurmaamaan. Harmi, pidän kovasti tälläisistä historiallisista romaneista ylipäätään.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...